Taisin syntyä luomaan. Siltä ainakin nykyään tuntuu. Taistelin nuorempana taiteellisen itseni kanssa, lapsesta saakka olen ollut äärettömän itsekriittinen ja ajattelinkin kaikkien lahjojen siunaantuneen isosisarukselleni. Olemmehan kuitenkin tunnettua taiteilijasukua, verestä tämän ei pitäisi olla kiinni. Omasta mielestäni en osannut, ainakaan riittävän hyvin. Ala-asteella voitin piirrustuskilpailuja omasta mielestäni huonoilla töillä. Luovuin nopeasti piirtämisestä ja maalaamisesta, hetken kuluttua musiikin soittamisesta. Laulajakaan en varmasti ollut. Kirjoittamisesta pidin, mutten tiennyt mitä silläkään taidolla olisin varsinaisesti tehnyt. Oman polun etsiminen oli kivikkoinen tie.

Viihdyin nuoresta asti kamera kädessä. Kuvien ottaminen oli mieleistä, siihen ei liittynyt paineita eikä itsekriittisyyttä. Se oli kuplan ulkopuolelta, jotain mitä lähipiirissäni ei juurikaan harrastettu. Valokuvaus otti tuulta purjeisiin tallilla, missä aloin kuvata päivän tapahtumia. Teimme omia elokuvia ja muita lyhyitä videoita, jonka kautta pääsin kiinni YouTuben maailmaan. Vuosien varrella kokemusta karttui, nopeasti olinkin se Veera jolla on se kamera.

Suosio lähti nousukiitoon alunperin YouTubessa. Editoin paljon hevosaiheisia videoita ja seuraajamäärä kohosi nelinumeroiseen lukuun. Videoitani katsottiin Suomen lisäksi ympäri maailman, loin upean verkoston ympärilleni. Aloin tekemään profiilikuvia ja taustamalleja YouTube profiileihin sopivaksi, tekeleitäni löytyi hevosmaailmassa aina Australian kärkieditoijien profiileista Euroopan suurimpiin nimiin. Blogger astui myös kuvaan ja useita suomalaisia blogeja koristikin minun suunnittelemani ulkoasu. Kova työni kuitenkin rappeutui koulukiusaamisen alle ja päädyin poistamaan koko profiilini YouTubesta, sekä lopetin rakkaan harrastukseni. Ratsastus jäi tauolle pariksi vuodeksi.

Jatkoin puuhastelua Bloggerin parissa ja satunnaisesti muita valokuvaten. Yläasteen loputtua aloitin lukion, jonka lopetin kesken ensimmäisen vuoden. Muutin pois kotikaupungistani ja aloitin puhtaalta pöydältä Oulussa. Oulussa varsinainen valokuvaajan urani vasta alkoi, välivuodella asiakkaita saattoi olla useita päivässä ja kevytyrittäjänä oli helppoa hoitaa asioita. Kiinnostuin kuvanmuokkauksesta ja graafisesta suunnittelusta enemmän. Seuraavassa yhteishaussa hainkin kouluun Helsinkiin. Sain koulupaikan ja aloitin opinnot painoviestinnän parissa, eli painotekniikkaa ja graafista suunnittelua samassa paketissa.

Pari vuotta myöhemmin valmistuin koulusta ja minulla oli täydet valmiudet tehdä omaa juttuani isommin. Tällöin syntyi ajatus jättää vanha nimi taakseni ja aloittaa jotain aivan uutta. Mietintä oli armotonta, mikään nimi ei tuntunut sopivan. Halusin nimen joka on lyhyt, helposti muistettava, toimii suomalaisen että ulkomaalaisen suussa hyvin. Sointuu kauniisti, antaa mukavan mielikuvan.

”LUMINOUS”

/ˈluːmɪnəs/

giving off light; bright or shining.


Luminous sanasta vääntyi Lumio. Lumio oli kuitenkin jo toisen yrityksen nimi Suomessa, joten jätin asian mietintämyssyyn. Myöhemmin tulin tulokseen että Lumios toimisi aivan yhtä hyvin yritykseni nimenä ja se muistuttaa entisestään sanaa luminous, valoisaa. Nimi oli kaunis, niinpä aloin viljellä sitä joka puolelle. Muunmuassa Kaupparekisteriin, jolloin yritys sai siivet.

Lumioksen lisäksi ehdin työskennellä myös palkallisessa graafikon/mediatuottajan roolissa kartuttaen kokemusta laajemmista kokonaisuuksista. Tuona aikana panostin kaiken aikani töihin että omaan yritykseeni, kasvutarina alkoi hipoa huippuaan. Opin äärettömän paljon teknisiä asioita tuona aikana ja motivaationi oli liekeissä, tämä aika oli todella tärkeää itselleni yrittäjyyden kannalta. Itseluottamus on katossa, en varmasti ole koskaan uskonut itseeni näin paljoa siinä mitä minä teen.

Vuonna 2020 olen työskennellyt ahkerasti yrityksessäni. Lisäksi itseluottamus on nostanut pintaan aiemmin uponneita asioita, esimerkiksi maalaamisen ja piirtämisen. Nautin molemmista nykyään täysin siemauksin, enkä todellakaan ole kokenut olevani huono kummassakaan. Päinvastoin. Sydän toi takaisin Lappiin, tuntuu että kaikki palaset alkoivat loksahdella kohdilleen.

Tarina matkalta on melko huikea, ainakin kun näin jälkijunassa miettii. Jotainhan tässä on väkisinkin rokattu oikein.